Tarvitseeko meditaatiossa asioita nähdä ? Pitäisikö erilaisia energioita, värejä ja sen sellaisia nähdä ? Pidänkö meditoidessa silmäni auki vaiko kiinni ? Vaikuttaako se siihen, mitä näen tai sitten en ?

Meditoidessa on aivan sama pitääkö silmät auki vaiko kiinni. Se ei vaikuta laisinkaan siihen, näeekö vai ei, vaan sen määrää tunne sisäinen.

Välillä meditoidessa ei mitään näe, mutta on silti tunne siitä, että kaikki on kauniisti ja kohdallaan. On hyvä tutkiskella mielentilaa, tunnetta sielun, sillä kauneus ja harmonia avaavat sielulle ovet. Tunne voi olla iloinen, innostunut, uteliaan virkeä tai sitten levollinen, rauhallinen, seesteinen tai kaikkea tuota samaan aikaan. Jos rakkauden ja myötätunnon antaa meditaatiohetkeä johdattaa ja antaa sielunsa vapaudessa lentää ja liitää, voi olla varma, että kaikki on hyvin ja oikeilla paikoillaan. Siitä meditaatiossa on pohjimmiltaan kyse!

Ei kannata yrittää kilpailla tai vertailla kokemuksia ajatellen, että kenties tuon tyypin päihitän vielä, sillä Universumi on moninaisuus, sisältää polkuja tuhansia, tekniikoita lukemattomia, joten järkevintä on keskittyä siihen, minne sydän ja sielu kulloinkin johdattaa. Kahta samanlaista meditaatiopolkua ei ole olemassakaan, joten olkaamme yksilöitä ylpeitä ja nöyriä ja antakaamme Taivaan meitä johdattaa.

Taivaalla on loputtomat keinot ihmisiä johdattaa, neuvoa ja opastaa, jotta rauha, kauneus ja harmonia sielun saa kukkaan puhkeamaan.

Rakkaus on kauneus, kauneus on osa rakkautta. Saamme sen oheen innoituksen, vaistot valppaat, levon ja tasapainon, tasapainon välillä maan ja auringon. Avaruus ei jätä lapsiansa koskaan, vaan kulkee mukana ainiaan ja lupaa sen, että enkelit meille oikean tien kulloinkin opastaa.

Enkeli ei valkoinen olekaan, vaan onkin vaaleanpunainen, vihreä tai sininen. Ehkä kullankeltainen ?