Enkeli pieni kuin keväinen perhonen lentelee taivaalla mukana tuulen. Hentoisella sormellansa osoittaa itään, jonne keväinen kukkaketo ilmestyy ja väreillä kauneimmillaan tämä sokaisee maan. Enkeli pieni hentoisella sormellansa osoittaa länteen, jonne lintunen, höyhenet vihreät, pesänsä valmiiksi nyt saa.

Enkeli silmillänsä ympärillensä tutkii ja lennähtää etelään tai pohjoiseen, kiitää kevein siivin pilven turkoosin luo, jonka alle ripustettu on pesä kultainen, kaisloista, oksista ympyrän muotoinen. Enkeli siipensä kauniisti sulkee, astuu pesään, joka tämän ikioma on. Pesä on vuorattu valkeilla sulilla, jotka sai joutsenelta suurelta, joka kiitokseksi ne enkelille kerran antoi. Joutsen suuri, valkoiset sulat, taivaan kaunis lintu lammessa lipuu, lumpeet ja ulpukat veden päällä lepää,

kas, enkeli pieni kuin keväinen perhonen kerälle menee, painaa ruusuisen posken päälle valkoisen sulan.