Jokaisen elämä yhtä arvokas ja tärkeä. Ei elämiä voi toisiinsa verrata, niitä arvottaa.

Jollekin maailma suonut älyä tai järkeä,

jollekin taasen vähemmän.

Joku on sinnikäs, toinen ehkä olosuhteiden vuoksi

vähemmän.

Joku on saanut osakseen taiteellisuuden, toinen tietellisyyden,

joku käsillänsä tekee, toinen vielä hetken ihmettelee.

Ehkä joku laiska on, toinen puskee eteenpäin,

yksi lapsia rakastaa. 

Toinen pysyy terveenä, voi ulkoilla, urheilla kenties,

toinen makaa sairaana päivät monet;

ei pysty, ei voi, ei jaksa enää.

Onni ja epäonni jakautuvat miten vain, onnenpyörä pyörii aina vain. Ei voi itseänsä loputtomiin kiittää, jos sattuu onnellisten tähtien alla elämään,

saattaa kohta jo kaiken menettää.

Joku on saanut hyvät eväät elämään,

toisella ei ehkä eväitä ollut koskaan laisinkaan.

Ei voi elämiä pisteyttää:

"Tuolle tärkeälle henkilölle ja hänen elämän saavutuksille annan täyden kympin, tuolle tyypille tuossa annan kouluarvosanaksi neljä."

Se ei kerta kaikkiaan vain mene näin.