Minä kai unta näen,

jalokivet taivaasta satavat,

energiansa käteeni lataavat,

turkoosi, rubiini, ruusukvartsi,

akaatti, tiikerinsilmä, kvartsi,

voimakivet energiaa hehkuvat,

käteni lämpöä hohkaa,

suljen rintaani vasten yhden pienen,

kivi rintaani vasten sulaa,

energia läpi kehoani virtaa,

suljen silmäni ja taivaalla näen,

jalokivet rakkaimmat;

ne nähneet ovat maailmaa,

taivaan tähdistä ne lähtöisin,

avaruuden läpi matkanneet,

tulleet tähän maailmaan,

kas, iloa tuodakseen,

kauneutta luodakseen,

kivet päästän takaisin

taivaaseen, lentävät

pyörteissä ilman ja

katoavat aurinkoon,

mutta muistoissain,

niistä toivoa ja voimaa

saan ainiaan, sillä yhteys niihin

ei katoa milloinkaan,

vaikka menneet ovat

menojaan.