Aurinko keväinen ulkona paistaa. Koivut hiirenkorvilla, vienoa vihreää paikassa monessa. Vuodenajat etenevät aikoja omia, mutt’ toisenlaiset vuodenajat taivaassa, päällä maan ja veden, ilman ja kuun. Vuodenajat taivaiset pyörii toiseen suuntaan, eivät talvet samaan aikaan kuin täällä Suomenmaan.

Vihreää, minttua raikasta, tuoksua basilikan lehtien, tuoksuu kesä taivainen; talvella hohtaa oranssi ja keltainen, kuin appelsiinit ja mandariinit, lumikinoksia keveitä paikassa ja toisessa, mutt’ kylmää ei kuitenkaan oo.

Mietin hiljakseni ajatuksia omia. Miksi maanpäällä pahuutta olla voi, kun taivaan tuolla puolen ei sellaisesta tietoa ole? Avaruuden asukkaat toinen toistansa auttaa, hyvä monistuu vaan, mutt’ täällä maan päällä tuskaa, vaivaa liikaakin on.

Syystä jostakin vastakohtien paikka tämä maallinen elämä on. Toisaalla linnut kauniisti laulaa, toisaalla sairaus, kurjuus joitakin vaivaa.

Tämä maailma hyvä paikka on nähdä vastakohdat monet ja oppia kauneutta arvostamaan, puhtautta sielujen, enkelien hyvien. Meidän maailma on avaruuden ainoa paikka, jossa tällaista opimme vastakohtien kautta ymmärtämään.

Katsokaamme laineita valtameren vihreän, taivaanranta oranssina hohtaa, kaipaus sielun jonnekin tuonne, kauas, kauas sinne, missä mitään pahaa ei olla voi. Päästäkäämme sielumme irti, sillä sielulla on siivet ja se tietää minne se tahtoo. Jokainen sielu ihmisen on lahja rakkauden. Vaalikaamme tunteita kauniita, tekoja oikeita, jotka saavat pienimmänkin nuppusen kallionkolon kauniiksi kukaksi aukeamaan.

Hyvät teot palkitaan, mutt’ joskus kauankin palkintoa odottaa saa; keltainen kukka niityllä, katse lämmin tuntemattoman, hymy kaunis ja hellä.

Valintoja tehtävä monia, mutt’ pidä mielessäs’, että omatunto puhdas sinua kauneuteen johdattaa. Siispä tee kaunista ja hyvää, niin Universumin pienet henget yhteyden sinun sieluusi saavat ja palkinto rakkain sinut tavoittaa; kuunsäde hopeinen, ehkä pilkahdus rakkauden tai säde kultainen Universumin auringon, .