Katso aurinkoisena kirkkaana päivänä luonnon kauneutta, värejä kukkien, taivaan vaaleansininen, aurinko kultaisena paistaa, se kaiken valaisee. Värit keltaiset, kultaiset, kirkkaan punaiset, vihreä vehreä nurmikko, toisaalla hehkeä kukkaketo. Värit puhkeavat kukkaan valossa auringon, mutta mitä sitten, kun syksyinen ilta alkaa hämärtää, yö suutelee luontoa tummana, yönsinisenä, pimeänä ?

Kävele pimeässä illassa luokse kauneimman kukkakedon ja vaikket näe, niin tunne ja tiedä, että keto kukkien kauneimpien värien edelleenkin on, mutt’ kauneinta väriloistoa et nähdä voi, kun silmät ihmisen eivät pimeässä näe.

Avaa sielusi silmät ja näe väriloisto kauneimman avaruuden, maisemat laakeat, usvaiset, loistavat alla Universumin auringon. Henkeäsalpaavan kauniit värit taivaan, silmänkantamattomiin taidetta avaruuden, joka sielun jokaisen saa kukkimaan, kurkottelemaan ylöspäin, kohti taivaan korkeuksia, aurinkoa Universumin. Sielu syliinsä kahmaisee väriä mintun, pieni ämpäri kädessä täynnä turkoosia ja lilaa. Vuoret usvaiset toisaalla, hempeää keltaista vivahteella oranssin.

Kun silmämme arkitodellisuuteen jälleen käännämme, niin kas, 

kaikki tuo hiljalleen näköpiiristä häviää. 

Silti tunne ja tiedä, että syli Universumin on lämpöinen ja hellä. Avaruuden maisemat edelleenkin kauneimmat on, mutta silmät arkiset sitä nähdä ei voi.