Pilven päällä leijailen. Otan käteeni keveän avaruuspallosen. Heitän sen ilmaan, vedän keuhkoihini ilmaa ja hellästi puhallan palloon, joka leijuu taivaalla kuin höyhen pienen linnun.

Edessäni polku sininen minun taivaista matkaani ohjaa. Askel askeleelta matkassani etenen. Sivulla polun raikas vesi lähteestä pulppuaa. Ympärillä kimaltelevia kiviä kauttaaltaan.

Matkani sinistä polkua pitkin jatkuu, vehreän lehmuksen tuuheat oksat olkaani hipoo. Kimalaiset raikasta mettä kukista juo. Taivas vaaleanpunaisena turkoosina hohtaa. Päivä niin kauniina loistaa, että mieleni avoinna kaikelle uudelle on.

Edessäni sankat pilvet patsaana nousee. Kävelen kohti pilviä polkuani sinistä ja niin kirkasta. Nyt maisemat sankkaan pilvisumuun peittyy, tuskin eteeni näen minne mä kuljen. Pilvet tiiviinä ympärillä mun, kostea ja viileä poskissani tuntuu, en näe enää eteeni laisinkaan.

Varmaksi silti oloni tunnen. Minulla sielussain on avaruuskellot, mittarit ja laitteet, joten tiedän tarkkaan minne mä meen. Kyyhky pääni ohitse vauhdilla lentää muttei törmää, sillä linnullakin laitteet ja kojeet, pienen pienet mittarit ja näytöt, joten vauhdilla voi huoleti taivaan sumuissa lentää, vaikkei pilven sisällä muuta kuin valkoista näy.

Tiedän tarkkaan minne mä menen ja lopulta määränpäähäni vielä mä pääsen. Sumua tai kirkasta, matkani jatkuu vain.

Kas, talvinen maisema kevääksi kaupungin muuttuu; leskenlehdet, kukkakedot vuokkojen ja sinisten peittää maan. Kohta kevät jo kesäksi taittuu, kukkia, kukkia, kauneimpia värejä hempeän taivaan ja tiedän, että silloin mä perillä vihdoinkin oon, keltaista, vaaleanpunaista ja vihreää !