Oli kettu kauniina kesäpäivänä istuskelemassa puutarhassa ja hörppimässä teetä. Siinä hän vahingossa huomasi siilin takertuneen piikeistään piikkiseen pensaaseen, eikä siili siitä irti päässyt. Takertunut oli ja jumissa.

Kettu tutkaili tilannetta aikansa ja siilille virkkas ” Jumissa oot, et siitä kyllä mihinkään pääse” ja jatkoi teehetkeään. Kettu karman oppeja itsekseen siinä sitten pohti: itse on siili pinteensä itsellensä tilannut. Karma hyvä opettaja on, näin se vaan on ! Jatkoi kettu hörppimistään ja käänsi lopulta siilille selkänsä.

Vielä kettu siilille hetken päästä tokaisi ”Hei siili, tunnet kai karman ? Jos hyvin käy, pääset seuraavassa elämässä hopeateetä kanssani puutarhaan hörppimään !”.