Jalkani eteeni ristin, käteni rauhassa vierelläin lepää. Suoristan selkäni ja katselen hiljalleen eteeni. Tuoksulamppuun hyvän tuoksun eteerisestä laventeliöljystä saan, kattolampun sammutan.

Kaunis huilumusiikki taustalla, muuten aivan hiljaista, mistään ei mitään kuulu, ei edes kuiskausta enkelin.

Rauha maassa, rauha sielussain, päätän retkelle lähteä, taivaita tutkia?

Avaan portin ikuisuuteen, avaruuteen avaraan, kaikkialla hiljaista, avaruuden tuuli hellästi puhaltaa. Uppoan syvälle sieluuni hiljaiseen, tunnen kosketuksen taivaisen, taivas, joka ei missään lopu, avaruuksien halki se ulottuu, universumin taikaa, paikkaa, missä kaikki on hiljaista, levollista, hyvin ja kohdallaan.

Planeetat Mars ja Venus sekä muut, tähdet kaukaisimmat, galaksi edessäni, kaiken silmissäni vaalean vihreänä näen, kultaiset juovat vihreään, takanani sateenkaaren näen, värit mitä ihanimmat, tuoksu kukkien, taivaan valkoisen.

Edestäni vauhdilla lentää iso lintu, siivenvälit metrin tai kaksi, valkoinen varpunen, kookas ja kuulas pyyhältää kohti korkeaa honkaa, joka ylväänä taivaita piirtää, pesä ison lintusen, laskeutuu jo lintu taivainen, pesään valtavaan, josta maisema jylhä.

Kauempana piirtyy taivaanrantaan korkea vuori, lumiset huiput, kallio jyrkkä, kultainen kotka lentää sen edes, tarkoilla silmillään näkee maailmasta kaiken, tuntee ja tietää metkut kaiket, rauhan sanomaa eteenpäin välittää, siemenet rakkauden maahan jo kylvää.

Kultainen ja vihreä aura ympärilläin, annan itseni kellua tyhjän päällä, vai onko tämä se totuus, lopullinen loppu, kaikki lopultakin hyvin on ja kohdallaan,

avaruuden kauneus, mielen rauha, yhteys tuonne, ikuisuuteen, Universumin keskiöön,

paikkaan kultaiseen, ja

​hopeanvihreään…