Kerran menneessä maailmassa

tuskissain hakeuduin hoitoon

ja diagnoosin sain. En kuitenkaan

lannistunut ja jatkoin määrätietoisesti

eteenpäin;

 

teen töitä, itseäni monella tapaa

kehitän, katson eteenpäin,

näen maailman värein kauneimmin,

tuuli ulkona tuivertaa,

aurinko kultaansa hohtaa

ja lämmittää,

 

en jaksa piitata siitä, jos minua

oudoksuen katsoo joku syystä,

että tietää, että aikanaan

pienen hetken

kummastusta herätin,

 

olen ihmisen arvoinen, jokaisella

yksi elämä vain, aion

täysillä elää sen kauneimman,

 

saa aurinko kasvojani lämmittää,

opin yhä vain asioita uusia,

elämä täynnä yllätyksiä monia,

puhdasta energiaa, tunteita,

värejä ja kaikenlaista uutta,

 

kokemuksia kalleimpia,

rakkautta ja rauhaa

sisälläin.