Kaukana avaruudessa ihmeellinen paikka on. Se on kultainen, sillä siellä paistaa aurinko kesäinen. Aurinko paistaa lämpimästi aina vaan, eikä sitä piilota mikään milloinkaan. Kas, katselen aurinkoa keltaista, sen säteet kultaiset ilmaakin kevyempiä on. Säteet höyhenien lailla avaruudessa leijailee, osa niistä laskeutuu päälle sinisen maan.

Ihmiset ja eläimet hetkeksi pysähtyy ihmettelemään, mistä tuo lämmin tunne ja päivän valo kaunein tänne saapui, vaikka pilvet raskaina, harmaina taivaasta roikkuu ja tuhnuista sadetta ympärillä on.

Säteet Universumin auringon kultaisina, lämpöisinä saapuneet sieluja tervehtimään. Kas, muistakaa mistä tulleet te ootte; ootte poikia ja tyttäriä avaruuden, sill’ planeetta maakin sinisessä, turkoosissa avaruudessa leijuu, ikuisesti vaeltaa.

Sano ”hei” säteille kultaisille ja ota muutama talteen sieluusi sun. Säteet Universumin mielen saa piristymään, harmaankin sadepäivän kauniiksi muuttumaan!

Rakasta elämää, sillä Taivas Sinua rakastaa !