Ihanaa, kun kohta on syksy ja elämä taas alkaa. Luonto levolle panee, eläimet koloihinsa katoaa. Minä lenkkitossut jalkaani panen ja riennän ulos tuuleen ja tuiskuun. Lehdet kohta jo rapisevat, räntää ensimmäistä saa vielä odottaa.

Syksy panee töppöset heilumaan, kaikkea tärkeää tekemistä on ja touhua riittää vielä huomiseen. Laitan kakun kotona uuniin, kohta jo vieraat tulee. Elämä jatkuu taas.

Hääpäivä lähestyy, mutt’ ei minun. Olen niin hyvällä tuulella, että kohta jo pakahdun !

Syksy vuodenajoista paras on, värikkäät lehdet puissa, hämyiset, tummenevat illat, katulamppujen valossa saa ulkona vaeltaa Kaamosmasennus koskaan ei minua vaivaa. Kuumat painostavat helteet jo takana on!

Kun syksy parhaimmillaan, odottelen jo innolla talvea ja lunta seuraavaa. Sellaista se täällä Suomessa on; ihanat vuodenajat pyörivät ympyrää, jokaisesta ilon aihetta runsain mitoin saa !

Painun koirieni kanssa lenkille ulos, myssyn jo melkein päähäni vedän, mutten vielä kuitenkaan.