Vaaleanpunainen pyörre vetää minut hellästi kohti avaruutta, tuonne, jossa keltainen kimaltelee häikäisevän auringon huomassa. On niin kirkasta ja kuulasta matkani kohti ikuista avaruutta, sinne, missä Universumin koti on. Keltainen ilmava hattaramainen galaksi pyörii hiljalleen itsensä ympäri leijuen avaruuden loputtomassa tähtitaivaassa. Hieman valkoista untuvaista pilveä leijuu galaksin reunalla mukaillen sen pehmeitä muotoja. Vaaleansininen taivas hellii lämmöllänsä ympäristöään, kun avaruuden kepeät tuulet aaltoillen etenevät toiseen suuntaan.

Universumin aurinko antaa valoansa ja kirkkauttansa Universumin matkalaisten iloksi, iloksi jokaisen päällä maan ja auringon. Onko auringossa elämää universaalia ? Sitä en varmaan tiedä koskaan. Salaisuudet kiinnostavat jokaista, sillä kiinnostus, innostus, uuden oppiminen on meidän työtä, työtä niin mukavaa, ettei silmiänsä tahdo hetkeksikään kiinni sulkea.

Vihreät, taianomaiset energiaputket tanssahtelevat avaruuden tahtiin pystysuunnassa vieri vieressä ikään kuin Lapin kauneimmat revontulet alla auringon, Universumin. Soikea hieman pullean muotoinen avaruuden alus lipuu hiljalleen valkean pilvimuodostelman taakse jättäen pöpperömäistä valkoista pyörrettä taakseen. Nyt siitä ei näy enää jälkeäkään hiiren hiljaisuuden vallitessa tässä taianomaisessa paikassa avaruuden.

Nousen hassuja pieniä tikkaita pitkin ylös seuraavaan kerrokseen läpi valkoisen, myöskin hieman luumun värisen pilven yläpuolelle. Vaaleahuippuisia vuoria jonossa eri väristen hattarapilvien lomassa vaaleanpunaisen värin maalatessa alustan, kun taas ylempänä vaaleanpunainen kohtaa hempeän turkoosin, vaaleanpunaisen maalatessa jälleen seudun turkoosin yllä.  Laakea avaruusmaisema on kaunis, kuin varmaankin yläilmoista katsellen vuorijonot Himalajan, jotka minulle tuntemattomiksi ainiaaksi jäävät.

Pitäisikö jotakin tapahtua ? Ei. On hyvä antaa asioiden olla omilla paikoillaan, kulkea omia ratojaan, omalla ajallaan. Mitään ei tarvitse tapahtua. On hyvä näin.

Laskeudun ajatelmissani takaisin yöhön tummansiniseen planeettaani omaan. Katselen kohti taivasta, niin tumman sinistä. Sieluni on ottanut salaa minulta mukaani palan tuota kauneinta avaruusmaisemaa, joka niin kauneina väreinä vaaleanpunaisena, turkoosina, kullankeltaisena piirtyy korkeine vuorenhuippuineen päälle yötaivaan. On hyvä olla.

On hyvä olla näin.