Katselkaa kukkia, niiden varret kohti taivasta kurkottaa, kun taas multavat juuret painuvat syvälle maan. Tasapainoilua maan ja taivaan on myös elämä ihmisten; sielut taivaiden purppurassa liihottaa, kun taas jalkojamme vetää puoleensa vetovoima maan. Olkaamme iloisia siitä, miten moninaista ja harmoniasta kokonaisuus Universumin lapsilla voikaan olla, niin yksilöllisiä oomme kaikki, mutt’ peruspilarit samanlaisia jokaisell’, joka maan päälle luotu on.

Kun meditoimme, voimme kääntää huomiomme alle maan tai kaukaisimpiin taivaan tähtiin, jotka Universumin tuolla puolen kirkkaana säteilee. Vaistomme meille kertoo, mikä kunakin hetkenä parasta ois. Kuunnelkaamme sisintämme, sillä siellä totuuden koti on, tuo ääni hiljainen ja hentoinen.

Seesteisyys ja harmonia sieluumme saapuu, kunhan löydämme tasapainon väliltä taivaan ja maan. Kuin vaihtelu päivän ja yön, ei maa ja taivas vieraita toisilleen oo. Ne tuntevat toisensa kuin veljet ja siskot, eivät kateutta toisiinsa tunne, vaan käsi kädessä kulkevat polkuja ja soita, kivisiä teitä, kulkevat mättäillä sankkojen kuusimetsien ja kiittävät Jumalaa siitä, että maailmankaikkeus niin kaunis ja seesteinen paikka on.

Harmoniaa elämäämme kaipaamme ja sen voi jokainen saavuttaa. Lähde sateen jälkeen kävelemään läheiseen metsään, istu puutarhatuolilla ja katsele ympärilles; vedä henkeä syvään, sulje silmäsi hetkeksi ja kun ne avaat jälleen…