Istu paikkaan rauhaisaan, missä pilviverho valkoinen peittää sinut alleen. Istu jalat ristissä, anna sumuverhon itseäsi hyväillä, tunne valkoinen peittää sielusi kokonaan.

Valkoinen peittää kaiken alleen, vain pilven ympärilläsi näet. Tunne rauhaisa ja seesteinen on.

Alla pilven valkoisen maa pyörii radallaan. Afrikan savannit kääntyy oikealle, valtameri Tyyni taakse jää. Sinisenä, turkoosina maa kiertää radallaan.

Aurinko Universumin jakaa valoaan, mutta se pilven sisään nähdä ei saa. Pilvi kostea, sumuinen, valkoinen on. Jatkat edelleen istumista sisällä sen. Kaikkialla rauhaisaa on.

Tähdet hiljalleen liikkuvat yläpuolella pilven valkoisen. Ne sinusta piittaa ei, vaan antavat sinun levätä sisällä pilven valkoisen.

Galaksit pyörivät hiljalleen, yksi jos toinenkin väriltään kaunein jatkaa menojaan. Ne välitä sinusta ei, vaan antavat sinun levätä sisällä kostean pilven valkoisen.

Aika kuluu hiljalleen, mutta se sinua liikuta ei. Aika pysähtynyt on, kun istut sisällä pilven valkoisen.

Hiljaista, hiljaista on.

Universumi jatkaa eloaan, vaikka pilvi valkoinen sinua tuudittaa.

Universumi toinen jo sarastaa, kun sinä hiljaa istut sisällä pilven kostean valkoisen. Aika kuluu, muttei sinun.

Kaikki hyvin on ja kohdallaan. Hetki kaunein annettu sinulle luota pilvien.

Ympärillä rauha seesteinen, joka lopu ei milloinkaan. Anna aikaa itsellesi, anna rauha sielullesi; nyt on aika levätä sylissä Universumin hiljaisen, joka hiljaisuudessaan hiipien jatkaa kulkuaan.