Tanssivat revontulet Lapin taivaan, joita etelässäkin joskus nähdä saattaa. Aurinkotuuli puhaltaa ja kas, vihreää, keltaista, lilaa öisellä taivalla nähdä saa. Värit majesteettisesti paikkaansa muodostelmassa vaihtelee ja jotenkin niin mystiseltä, maagiselta kaikki vaikuttaa, että luontokin pysähtyy tätä katselemaan ja kuuntelemaan.

Niin taianomaiselta öinen taivas näyttää, että väkisinkin herää kaipuu ylös tuonne korkeuksiin, luokse keinahtelevien revontulien värien. Ei katsetta pois kääntää voi, kun luonto kauneimmin tanssiansa tanssia saa; lilaa, turkoosia, hypähtelevää keltaista kanssa raikkaan vihreän.

Eikö ihastuttavaa ois, jos kerran elämässä pääsisi käsin koskemaan väriä revontulen vihreän tai ottaa sylintäydeltä syliin turkoosia ja lilaa revontulen?

Revontulet ovat näytös Universumin, joka tarkoitettu on ihmisel’, jotta tämä pääsisi kurkistamaan kesyttömään avaruuteen lempeään, jossa revontulet jatkavat matkaansa vain, keinahtelevat, pyörähtelevät, tanssivat ihastuttavimmin värein mitä ikinä kuvitella saa.

Värit revontulien kauneimmat jatkavat ylöspäin hiljaista kulkuaan tanssahdellen kanssa säteiden Universumin auringon;

kauneutta, kauneutta aina vaan, joka ei lopu milloinkaan.