Mökille talviseen Järvi-Suomeen menen. Kesäisin siellä aiemmin olen ollut, öitä valkeita katsellut, luontoa vehreää ihmetellyt.

Mökille talvisin vain suksilla pääsee. Järven jäällä hangessa suksilla latua aurata saan. Pakkanen pistävästi varpaita puree, posket punaisina, märkinä hehkuu. Tuuli navakasti vasten tuulee, kuin kaukaiseen erämaan korpeen jäätä pitkin menis. Vihdoin perille saavun, sukset vasten mökin seinää laitan. Lumihanki pihalla metrin jo on, avaan mökin narisevan oven.

Mökissä kaikki ennallaan, tosin hyisen kylmää sisälläkin on. Tulen tuvan kamiinaan laitan, mutt’ monta päivää kestää, kunnes mökillä sisällä lämmintä on. Lämmintä teetä termarista hörpin ja päätän, että saunaan pitää jouluksi päästä.

Saunaan lumessa polvia myöten kahlata saan. Järven jäähän reiän tuuralla hakkaan, jott’ vettä saunaan saan. Kesällä puita jo valmiiksi pilkottu on, haen klapeja ja uuniin tulen laitan. Siitä se hiljalleen syttyy, tuli tarttuu toiseen puuhun, siitä seuraavaan, iloisesti alkaa uunista ritinää ja pauketta kuulua, hehku kultainen tarttuu sieluuni mun. Ihanaa vihdoin mökillä taasen olla ! Rauhaa ja rauhaa toisen perään, luonto koskematon ympärillä mun !

Vihdoin sauna riittävän lämmin on, jott’ saunomaan pääsee. Saunakamari hyytävän kylmä viel on, mutt’ silti vaatteeni riisun ja siististi tuolin selustaan panen. Avaan saunan puisen matalan oven ja ah, niin lämmin ja pehmeä kosteus vasten kasvojani pyyhkii. Astun saunaan sisään ja mietin itseksein, ett’ tästä ikimuistoinen hetki kenties alkaa.

Avaan uunin luukun ja työnnän muutaman klapin uuniin sisään. Tuli iloisesti kamiinassa leikkii, poksuu, ritisee ja ratisee, uunin oven pienistä rei’istä ulos kultaa työntyy, heitän kiukaaseen kauhallisen kylmää vettä. Sihinää, sihinää, höyry nopsaan saunan kattoa kohti nousee, reippaasti nousen istumaan lauteelle, nuuhkin kosteutta ja vanhaa perinnettä sisään. Tajuntani mennyt jo aikoja sitten sinne, missä muinainen suomalaisuus kohtaa uuden; henget, tontut ja sielut monet rauhassa lepää keskellä luonnon. Saunomisella pitkä on perinne on tässä maassa, esi-isämme jo saunoivat kai ?

Katselen pienestä ikkunasta ulos, hiestä jo kasvoni kostuu. Lumihiutaleet hiljalleen ulkona lentää, tuuli niitä hennosti työntää. Järven jäällä lumipeite on paksu, ei ketään missään näy ja kun kuuntelen, vain tuli hennosti ritisee ja ratisee, muuten hiiren hiljaista kaikkialla on. Kastan kasvojani kylmään veteen ja tunnen, että jossakin kaukana oon; sata vuotta kenties jo tässä saunassa saunottu, luonnon henget ovat täällä kotiansa pitäneet ja voin tuntea, ett’ yksin en täällä saunassa oo.

Taianomaiselta tämä kaikki tuntuu ja ajattelen, ett’ ihminen kuitenkin pohjimmiltaan henkinen on, kuuluu osaksi luontoa; hiiren hiljaa sielu hiipii luokse esi-isien, kun vain sille tilaisuuden annan. Jotakin niin pyhää, pyhää tämä on ja hiljaa toivon, ett’ jokainen halukas tämän kokea vois !

Iloa ja Joulurauhaa kaikille lukijoille toivottaa Satu