Mä aikaani taivaalla vietän,

kävelen päällä pilvien,

katselen tähtiä kirkkaita,

auringonsäteet taskuuni asetan,

 

vaikk’ sanoo kaikki muut,

että tuo ei totta oo,

mä silmäni avaan,

korvani tuolta suljen

ja matkani jatkuu vain,

 

etenen kauemmas

avaruudenrantaa,

käsilläni tähtiä hellästi

kosketan, vedän sisään

puhdasta ilmaa,

tähtipölyä haistelen,

 

silmäni hetkeksi suljen,

käteni eteeni asetan,

hiljaisuus sisimpääni astelee,

ikiaikaisuus kertoo tarujaan,

 

avaruus on ollut ainiaan,

se tulee olemaan

vielä jälkeen meidän,

se viisaampi on

kuin kukaan muu,

 

tahdon kuulua

tähän maailmaan,

joka avautuu

päällä pilvien,

 

tänne minä kuulun,

tämä kotini on mun.