Meditaatiohetki taivainen, rauhaisa kuin kesä aamuinen. Leijailen yksikseni avaruuden ilmojen halki kuplassa, joka suojaa minua ulkopuolisilta, siis ulkopuolisilta ?

Niin kuin meillä maapallolla, niin myös avaruudessa auringon, meitä on mitä erilaisimpia kulkijoita. Olen vain yksi joukossa muiden, joukossa tasavertaisten, joukossa auringon lapsien.

Ajattele lintua lentävää, piikkinen siili huolehtii poikasestaan, maan matonen kaivelee kolojaan, kala hyppää veden päälle ilahduttaen soutelijaa. Ajattele, kuinka ihmeellinen on eliömaailma oman pallomme maan, kuinka erilaisuus tukee toinen toisiaan. Limittäin ja lomittain voimme elää maapallollamme omalla, vain kuiskaus hento erottaa meidät toinen toisistaan. Kaunis kokonaisuus erilaisuuden ! 

Näin myöskin Universumissa avaruuden. Miksi olisimme yksin ?  

On enkeleitä, keijuja kukkakedoilla maan. Sielut eläinten taivaan aroilla vehreillä vaeltaa. Loputon kirjo kulkijoita, joita sielujensa kipinät johdattaa.  Apua toinen toisillensa suovat, iloa, riemua tuovat. Miksi kuplan sisällä matkustaisin, kun Universumi on ystäviä tulvillaan?

Yksin on hyvä olla, mut’ kavereiden kanssa on myöskin kiva matkustaa. Tehtävä meidän kaikista rakkain on laittaa hyvää kiertämään!

Vaikka joskus luulemme olevamme yksin, saattaa ystäväsi silti vierelläsi olla ja kuiskata sinulle korvaan: "Yhdessä kuljimme eilisen, tulevaisuus on meille yhteinen."