Elämän taival on etukäteen tuntematon. Elämänpolut kuin tuuhean vanhan lehmuksen oksat eteesi tulevat ja pitäisi jo tietää, minkä oksan valitsee.  

Ennustaa tulevaisuuteen ei kannata, kristallipallot voi hyvin unohtaa. Mutta minkä polun valitsee, jos tiensä päähän matkallansa on tullut ja T-risteys edessä häämöttää ?

Kaksi ovea auki ja kolmattakin voi koputtaa. Palata hieman takaisin ja kääntyä ovesta oikealle vaiko vasemmalle ? Voisinko jatkaa kenties reittiä samaa ?

Päätöksiä tärkeitä eteen tulee ja monesti vaikea valinta edessä on. Neuvoa ystävältä hyvin voi kysyä, mutta päätös lopullinen itse tehtävä on.

Matka pidempi ei päämäärään ole vaikka väärin valitsee, sillä vääriä elämänpolkuja ei olekaan. Matka toisenlaiseksi toki muodostuu kun polun toisen valitsee, sillä samanlaisia polkuja ei olekaan. Aina uutta oppia pitää ja polut erilaiset meitä eri tavoin opettaa.

Taivas tietää vastaukset kysymyksiin kiperiin. Enkelit taivaan näkevät menneet, mutta tietävät myöskin tulevan. He eivät kuitenkaan kysymyksiin suoraan vastaa.

On hyvä sydämen ääntä hiljaista noudattaa. Sydämen ääni hiljainen kanssa intuition oman hentoisen ovat lähinnä ääntä taivaan enkelien, jotka viisaudessaan meitä haluavat opastaa, rakkaudella lempeällä meitä ohjastaa.

Violetin värinen valopilkku silmäkulmassa välähtää, idea tuorein ja raikkain taivaalta tipahtaa ja kas, päätös jo valmis ja oikea on. Helppo sitä on noudattaa.

Kiitä taivasta kirkasta, monia oppaita, enkeleitä hempeitä noita, jotka meidän kanssa vaeltaa; emme koskaan yksin jää, enkelit ihanat meitä matkallamme suojaa ja varjelee.

Auringon valo kirkkain harmaan pilven takaa pilkahtaa, säteet hypähtelevät ilmassa riemuissaan, nyt kaikki hyvin on; vuoro ilon ja säteiden auringon.