Oletko koskaan ajatellut, mistä tullut tähän maailmaan oot ? Oletko maan asukas vaiko tullut luota tähtien ?

Vasta monen kymmenen harrastamani meditaatiovuoden jälkeen se sitten tapahtui ja taivaan oppaani yllättäen kertoi ja näytti minulle, mistä tullut olen tähän maailmaan. Paikka jossakin avaruudessa on, en tiedä onko se lähellä vaiko kaukana, sillä paikka sielussain aina lähelläni on. En ole lähtöisin planeetalta miltään vaan paikka tyhjää avaruutta on, kuultaa taivas erikoisen värisenä, kevyttä, raikasta ilmanala on. Meitä on pieni joukko, tosin en oikeastaan tiedä, onko se niin, sillä avaruus on ihmeellinen paikka, valtavan kokoinen eikä rajoja sillä ole ollenkaan.

En tunne päällä maan ketään, kuka muu tuolta kotoisin ois, mutt’ se ei häiritse mua, sillä läheiseni, tuttavani taivaan eivät koskaan minua yksikseen jätä, sillä yhteys sielujen pysyy ainiaan ennallaan. 

Toiset syntyneet tähän maailmaan ovat kerran vain, toiset syntyvät yhä uudelleen, toisen, kolmannen tai vaikka useamman kerran. Osa meistä on alkujaan täältä siniseltä planeetalta meidän,  mutt’ toiset tulleet ovat kaukaisista paikoista avaruuden, ehkä tähdistä kaukaisista lähetetty tänne jotakin tehtävää suorittamaan tai vaikka vain vähän ympärilleen katselemaan. Joukko henkiä, sieluja avaruuden eivät synny koskaan päälle maan, vaan he katselevat maailmaamme tuolta ylhäältä, sieltä mitä avaruudeksi kutsutaan.

Miten löytää juuret, siis alkuperämme oikea ? Mieti, mikä saa sielusi sykkimään, ilosta, innosta syttymään. Onko se sellaista, mitä työksesi teet, kenties harrastus intohimoinen, kenties mielikuvituksesi vallaton ? Seuraa intohimoasi kuin punaista lankaa ja se lanka sinut pikku hiljaa kotiisi johdattaa. Pala palalta asiat kohdalleen loksahtaa ja pian alat tajuta, mistä kotoisin alkujaan oot. Saako kesän kaunis kukka sielusi värähtämään, aurinko nousee idästä, kaunein auringonlasku lännessä, tähtitaivas öisen taivaan, ehkä matemaattiset kuviot sisällä pään, joita syntynyt olet ratkomaan ja saa sydämesi sykkimään ? Tämä on kuin salapoliisitarina, jossa yksi sinua ilahduttava asia johtaa toiseen ja eteenpäin, kunnes saatat jo alkaa arvata mistä lähtöisin oot. Jossain vaiheessa löydät ystävät vanhat, niin tutut ja turvallisen tuntuiset, että tiedät, että kotonasi heidän kanssaan oot. Ovatko he sitten ihmisiä maan vaiko henkiä, sieluja taivaan, kaukaisuudesta tulleet luoksesi sun, saat vihdoin tuntea olevasi kotonasi sun, sillä välimatkat hengille, sieluille avaruuden eivät merkitse ollenkaan:

Rakkaus tuo lopultakin perheet yhteen, se tuo sielut yhteen, jotka ainiaan yhteen kuuluneet on, alkuperäsi vihdoinkin sinulle valkeaa; palaat kotiisi sun vaikka koskaan et todellisuudessa poistunutkaan.