Henkisyyden polulla, mietteitäin;

ei meidän pidä toinen toisiamme vastaan kilpailla,

sillä on vain kaksi, jotka ikuisuutta hallitsee,

Isä-Aurinko ja Äiti-Maa,

heidän paikkansa on ikuinen,

meidän paikkamme on tasainen,

olemme yhdenvertaisia,

lapsia Jumalan,

meidän tehtävä on pitää toisistamme

hyvää huolta,

voimme toisiamme rakastaa,

myös itsestämme hyvää huolta pitää,

ja hieman rakastaa,  

kas, ei Taivas meiltä muuta pyydä,

emme kulje hierarkian portaita ylös

emmekä alaspäin,

kas, sillä olemme yhdenvertaisia

me kaikki,

planeetta keltainen hiljalleen kelluu

avaruudessa avarassa,

voin sen energian sisälläni tunnistaa,

magneetin tavoin, mutta hellästi,

se minua puhuttaa, ajatukseni pysähtyy,

tunne minua rauhoittaa,

psst, hiljaisuus,

ikuisuus,

vihreä galaksi pyörii hiljalleen,

se uhkuu majesteettista energiaa,

vihreä aura suunnaton,

jään sitä ihmettelemään,

en kyllästy tähän hetkeen milloinkaan,

selkäni takana aurinko-Tähti kirkkaana,

sen säteet lämmittävät sieluain,

kultaiset säteet kohtaavat siivet enkelien,

enkelien parvi pyrähtää idästä länteen,

toki, en tiedä tarkalleen, missä minä olen,

Maa-planeetta sinisen-turkoosina allain

kaukana loistaa, voin nähdä rajat mantereiden,

Euraasia, Ameriikka ja Afrikka,

revontulet ympärillä Maan, vihreää, keltaista,

liilaa, värit tanssivat, väreilevät, hyppivät,

käännän katseeni itään, tuttu vesiputous

jälleen omalla paikallansa, saniaiset

reunoilla sen, suvanto alla putouksen,

ympärillä ruusutarha, valkoinen,

ruskea kotka lentää taivaiden tuulissa,

pesässä sillä yksi poikanen,

vuoripukit vuoren rinteillä, valkoiset

turkit peittyvät lumeen valkoiseen,

suljen silmäni, annan kaikkien aistieni

levätä, rauha sielussain,

ei tarvitse minnekään lähteä,

ei tarvitse tulla,

Olen,

onnellinen.