Kuulen kirkon kellon soivan,
kirkkaasti kellon ääni kajahtaa,
taivaisiin kuuluu kello,
onko tuo merkki hyvästä
vaiko onko tuo merkki
epäonnesta, pahasta?
En usko enteisiin,
pimeään,
taikuuteen tai
ennustuksiin
kummallisiin,
toivon elämältä
valoa, rakkautta
ja rauhaa,
joskus huono päivä
koittaa, hermoja hieman
epäonni kiristää, mutta
tiedän, että
lopultakin aurinko
taivaalle nousee,
se kaiken rakkaudellaan
valaisee,
elämääni kiittää voin,
käteni ristin ja
suojelusenkelin jo
melkein taivaalla
näen…
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.