Kuulen kirkon kellon soivan,

kirkkaasti kellon ääni kajahtaa,

taivaisiin kuuluu kello,

onko tuo merkki hyvästä

vaiko onko tuo merkki

epäonnesta, pahasta?

En usko enteisiin, 

pimeään,

taikuuteen tai

ennustuksiin

kummallisiin,

toivon elämältä

valoa, rakkautta

ja rauhaa,

joskus huono päivä

koittaa, hermoja hieman

epäonni kiristää, mutta

tiedän, että

lopultakin aurinko

taivaalle nousee,

se kaiken rakkaudellaan

valaisee,

elämääni kiittää voin,

käteni ristin ja

suojelusenkelin jo

melkein taivaalla

näen…