Odotan vuoteessa unta,

mutta turhaan,

vedän syvään henkeä,

rauhoitun,

arkihuoli on suuri,

tilanne uusi ja outo,

silti tiedän, etten

yksin ole,

taivas pimeäksi muuttuu,

muttei syytä huoleen,

tähdet tulleet

luokseni mun,

ikään kuin huoneen katon

tilalla, taivas kaunein,

tähdet kirkkaina ja

levollisina,

ne minulle valoansa

vilkuttaa, rauhaa ja

rakkautta sieluuni

niiltä saan,

valkoinen poro

ohitseni kiitää,

hyppään sen selkään,

matka vinhaan jatkuu,

läpi taivaankaton

me yhdessä kiidetään,

kohti taivaanrantaa,

aurinkokin jo taakse jää,

vaikka sen säteet

meitä johdattaa,

en enää näe, missä olen,

minne matka, mutta

sielussain tiedän,

että turvassa olen,

kanssa valkoisen poron,

sarvet ylväät, paksu turkki,

tuntee tiet ja taipaleet,

jossakin tunturi

häämöttää…