Kävelen ulkona hiekkaista tietä,

puut vehreinä, oksat notkuvat,

voikukat vallannet pienet polut,

mehiläiset surisevat, kimalaiset

pörröiset,

 

kaikki kauniisti kohdallaan,

kun katselen taivaanrantaa

ihmettelen, miten kaksi

erilaista maata sovittaa

yhteen voi,

 

taivaan maa, niin ilmava

henkeäsalpaavan kaunis,

energiat kuin pilvilinnat,

hohtavat kultaa ja hopeaa,

 

kesäinen Suomen luonto,

viileät puhtaat järvet,

linnut visertävät säveliä

suloisia, siili pensaan alla

viileässä päiväänsä pitää,

illalla myöhään kolostansa

nousee,

 

suuntaan katseeni harsoisten

pilvien päälle, annan auringon

kasvoilleni paistaa

ja päätän, ett’ pidän

sydämessä ja sielussain

nämä kaksi erilaista maata,

 

ihmiselle on annettu sellainen

sielu, joka sujuvasti  puhuu

kahta erilaista kieltä,

 

lintujen lailla taivaalla lentää,

vapauden tunteen tuo

mukanaan takaisin päälle maan,

kun aika on kotiin tulla,

 

huomenna jatkaa jo matkaansa

ympäri kuun, nostaa katseensa

aurinkoon, kerää kauneimmat

muistot pieneen reppuun,

 

ei jää unholaan yksikään retki,

yksikään rakkauden ja

vapauden hetki.