Pieni lintunen, voinut huonosti

pieni sielunen, syötän,

tuuditan, vettä pieneen kippoon panen,

syötän siemenet pienet,

asettelen viereen vihreät lehdet,

kas, tänä aamuna jo paremmin voit,

hyppelet orrelta orrelle,

suit tarmokkaasti sulkasi koreat,

katsot minua silmiin

tuikkivin pieni silmin,

jo paremmin selvästi voit,

hyppäät orrellen veljesi rakkaan,

ymmärrän, että kohta jo terve olet,

vien sinut varoiksi lääkärin huomaan,

ojennan sinut varoen hoitajan syliin,

häkissä pienessä vaaleanpunaisessa,

hyppelet orrelta orrelle,

laulusi jo huoneessa kaikuu,

katselen perääsi tarkkaan,

suukkoja heittelen perään,

tunti jo vierähtänyt, kohta varmaan

jo valmis, odotan innolla,

rakkahin sä tuut,

lopultakin saan rakkaani syliini,

ilo jo vihdoinkin saapuu, mutt,

työntävät syliini tutun lintusen korin,

räsähtänyt pyöreä mytty kerällä

nurkassa tuon korin, ei liiku

mytty pieni, kuolleelta näyttää!!!

sanovat, ”kuolee tuo lintu,

pienet lintuset aina vaan kuolee,

ei niille mitään tehdä voi,

sellaisia nuo pienet lintuset ovat”.

Miten lankaan saatoinkaan mennä,

sanoivat, ”tämä meidän lääkäri

eksoottiset ja kaikki tuntee ja terveeksi

tekee, päteävä on varmasti,

tulkaa vain tänne lintunne kanssa”,

sain maksaa maltaita hommasta

kylmästä tuosta, selkäpiitäni karmii,

kuolon katku sylissäin,

käärin lintusen villaiseen huopaan,

äkkiä kotiini kannan, ennen kuin

viimeinen sydän lyö, haluan

kotiini viedä, luokse veljen

ja ystävien, tuoksuun tuttuun,

luokse rakkaimpain,

mutt, vain muutaman hetken

mytty kerällä jaksoi olla,

valahti kuolleena pohjalle kopan,

syliini otin, sydäntäni vasten

tämän hellästi painoin,

ei liiku pieni lintu, sydän ei lyö,

mitään ei enää tehdä voi,

ei jaksanut kotiin asti

tuo pieni lintunen, joka minua

hellästi vielä silmiini katsoi,

vajaa puoli tuntia ennen.

”Kuolevat pois nuo pienet linnut,

eivät ne mitään jaksa” kaikuu

korvissain, selkäpiitäni karmii

tuo kylmyys, julmuus ihmisten,

miksi houkutella pieniä ystäviä

paikkaan kylmään, yksin joutua

kourittavaksi, kaiveltavaksi,

tökittäväksi, ties vaikka mitä,

erottaa lintu emännästä, isännästä,

jättää yksin kuolemaan,

Minä etsin sielun tuon pienen linnun,

soutelen Tuonelaan, etenen pitkin

synkkää maata, kaivelen kivet ja kannot,

etsin paikasta jokaisesta,

kutsun sielua pientä, etenen

kohti paikkaa synkintä ja mustaa,

mutt’ takaisin en palaa,

ennen kuin sylissäin on tuo

sielu pienen lintusen,

olen sen sille velkaa,

sillä petin luottamuksen pienen lintusen,

joka minuun niin luotti, kautta

pienen sydämen ja

tuikkivien silmien,

me kuulumme yhteen,

tuon sinut kotiini luokse

veljesi ja rakkaimpas,

en koskaan enää jätä

paikkaan outoon,

olemme aina rinnallas. 

.