Kevättalvinen aurinko. Lumi talvinen sulaa hiljalleen. Pienet purot virtaavat solisten, kun aurinko lämmöllänsä talvisen lumen sulattaa.

Niin kirkasta, että aivan simiä täytyy siristää. Luonto, ihmisen luonto, herää talviunestaan.

Pimeys väistyy unholaan, auringon kirkkaus valaisee maan. Lintuset kevään laulelevat kauneimpia laulujaan.

Koivut, lepät, pajunkissat odottavat vuoroaan. Sielut heräävät horroksesta, levittelevät siipiään. 

Tunne väreily keväinen paisteessa auringon. Avaa silmäsi vihdoinkin jälkeen talven niin pimeän. Anna sielullesi siivet suuret. Katsele ihmeitä luonnon tarkkaavasti silmilläsi kirkkailla. Kevät ei jätä kylmäksi ketään. Kukaan ei ole enää yksin !

Kauneus luonnon houkuttaa sielut mukaansa leikkiin iloiseen. Anna sielusi mennä ja tulla menojaan. Katsele silmilläsi kirkkailla ihmeitä luonnon. Voit nähdä kauneimmat laulut Universumin lähelläsi, kotiovellasi sinua jo odotetaan ! Anna keväisen tuulahduksen viedä mennessään. Lähde retkelle Universumin kauneimpaan, keväiseen tanssiin kanssa purojen ja lintusten, auringon säteet johdattelevat keväistä kulkijaa.

Kauneus luonnon päästää sielut lentoon. Sielut vapaat lentävät lailla perhosten kauneimpien, joten anna ihmeessä sielullesi siivet, jos et perhosten, niin vaikkapa lintusten. Sulaudu yhteen kanssa auringon, kanssa luonnon keväisen, tunne syli Universumin lämpöinen, kas, olemmehan me toki kokonaisuutta samaa ?