Metsän keskellä tuoksuvat kielot ja kukat, tuoksu huumaava vie tajuntaani. Vehreänä, vihreänä metsässä puiden lehdet, voikukat keltaiset taivaalle kurkoittaa. Voin tuntea Jumalan läsnäolon, henget luonnon kehdossa asustaa. Puilla, kivillä, metsillä henget on omat, nämä tuulenvireessä keinahtaa, kun tuuli vienosti puhaltaa.

Yhdy luontoon kauneimpaan, anna tuoksun metsän sinut kauneimpaan hetkeen tuudittaa. Jumala maisemat, metsät on luonut, niin ikään henget aidot ja hellät, väkevät ja vahvat. Kaikki me samassa veneessä samaan suuntaan soudellaan, aallot meitä eteenpäin nätisti kuljettaa. Tuoksu kielojen, kukkien rannalle jää, kun aallot hopeiset meidän venhoa eteenpäin vie.

Emme irrallaan luonnosta mitenkään voi olla, olemme Jumalan tyttäriä poikia kaikki; me ja henget tuhannet, enkelit taivaiden, menninkäiset halkopinojen, tontut mökin pahaisen. Kaikki me samassa veneessä soudellaan, Jumala aaltoihin hellästi puhaltaa ja meidän venhomme kohti kultaista taivaanrantaa liplattaa.

Avatkaamme silmämme luontoon kauniiseen, tuntekaamme tuulenvire raikas ja hentoinen, auringonsäteet pilven raosta kurkistaa, sininen taivas kohta jo pilvien takaa paljastuu. Kesä vehreä levittyy paikkaan jokaiseen, sielut orastavan kesän huomata saa ja nyt, nyt on aika tuntosarvet ilmaan kohottaa. Aurinko hyvässä asemassa planeettoihin nähden, kuu juuri sopivasti toisaalla kurkistaa. Lähettäkäämme sielumme avaruuteen kaukaiseen Universumin vapauteen. Sielumme kotina on tähdet ja planeetat, hopeiset auringot ja kultaiset, sateenkaaren värit hehkuvat, kastepisarat päällä kukkasen keltaisen tai kostean pilven hattaran.

Koiranpentu hassun näköinen, harmaahapsinen katsoo sinua tutkien silmiin, työntää korvansa taakse, vaaleanpunainen kieli pilkottaa hieman, rakkaus kumpuaa silmistä noista; Jumalan luomia oomme kaikki, Sinä, minä, henget tuhannet ja pienen pieni koiranen, jonka nenänpäässä istuu valkoinen kaaliperhonen.