IMG_20170408_0017.jpg

Istun rannalla vuoristojärven. Vuorenhuippu edessäni kohoaa. Järven vesi on kylmää, mutta kastan kuitenkin varpaani veteen. Vuoren peilikuva piirtyy pinnalle veden. Mietin hiljakseen, kuinka kaunis koskematon luonto voikaan olla! Nautin luonnonrauhasta ja vaivun meditaatioon ruusuiseen.

Sieluni nousee ilmoille ja saavun rannalle vihreän meren. Vuori edessäni heleän punaisena hohtaa, vuorenhuippu valkoisen lumen peitossa on. Kuiva ilmasto vaihtunut tropiikin lämpöön ja kosteuteen. Trooppiset puut peittävät meren rannan, värikkäät linnut parvissa lentää, aurinko yhä kirkkaasti paistaa.

Luonnolla taivaassa paikkansa on omat ja sinne voi lähteä kauneutta katselemaan, sieluunsa rauhaa lataamaan. Taivaiseen luontoon voi lähteä rauhoittumaan, meditoimaan vuorenhuipulle hopeisena hohtavaan tai rannalle tyrskyävän meren. Taivas turkoosin värisenä kuultaa alla keltaisen auringon. Kaikkialla niin raikasta on!

Kun kävelet metsässä polkua pitkin ja päästät sielusi vapauteen, se voi lentää avaruudessa paikkaan, missä polku mutkitteleva sinua kuvankauniissa maisemassa eteenpäin vie. Ikään kuin peilikuva luonnolla taivaassa ois ja samainen henki paikalla ois!

Luonto on koti henkien, enkelien ja keijujen ja tonttujen. Taivaan enkelit ja henget luontoa rakastaa, tuo rakkaus siunaa tienoon, rakkaus kullan värinen.

Kultahippuset leijailevat välkkyen ilmassa, tuulenvire niitä tanssittaa; kultaa ja hopeaa kauttaaltaan !