Voin nähdä suden siniturkkisen,

valo kuun turkkiin hohtaa,

hopeaa, kultaa,

susi juoksee, läähättää,

ottaa ilmasta vainun

ja hetkeksi pysähtyy,

se jatkaa matkaansa,

vauhti vain paranee,

kunnes se työntää kirsunsa

kesäiseen ilmaan,

seisoo, ei hievahda minnekään,

vaihtaa suuntaa,

hitaasti etenee,

pysähtyy,

Lapsi pieni,

vasta poikanen,

yksinänsä juurella kuusen,

itkee, janoissansa,

nälissänsä,

ei äitiä, isää, veljiä näy,

sankka kuusimetsä ympäröi,

susi kuusen takaa ilmestyy,

siniturkkinen, kääntyy

luokse pojan pienen,

kirsullansa hellästi poskeen

koskettaa,

seisoo hetken paikoillansa,

rauhallisesti pistää pojan viereen

makuulleen,

aivan hiljaa odottaa,

pieni poika nousee selkään

suden siniturkkisen,

tarttuu sitä niskasta,

paksuun turkkiin

pienet sormet upottaa,

uupuneena nukahtaa,

Susi nousee, lähtee juoksuun,

pieni poika nukkuen selässään,

ottaa vainun maasta,

tuoksun pienen pojan,

matka jatkuu yli tunturien,

sankkojen kuusimetsien,

välillä lammesta hörppää vettä,

jatkaa rivakasti matkaansa,

pysähtyy, tarkistaa tuoksun

tutun, pienen pojan,

vielä hieman metsässä etenee,

pysähtyy, empii hetken,

varovaisesti etenee

kohti mökin pihaa usvaista,

hitaasti askeltaa,

poika jo selässä suden heräilee,

susi hiipii ovelle mökin,

lasketuu makuulle,

odottaa paikoillaan,

hieman turkkiansa ravistaa,

odottaen, että pieni poika

alas mökin oven eteen laskeutuu,

susi kahdesti ulvahtaa,

raapii tassullansa puista ovea mökin,

odottaa, ja kuuntelee,

askeleet pehmeät kuuluu sisältä mökin,

susi hellästi poikaa poskeen nuolaisee,

kääntyy, vielä yhden katseen

poikaan kohdistaa,

susi nousee siiville valkoisille,

turkki sininen hopeaa hohkaa,

kuun valo kaiken kullaksi,

tuulen vire voimakas,

hetkeksi pysähtyy,

kuun valo peittää maan,

hiljaista,

luonto rauhaisaan hengittää,

kesäinen yö…