Taivainen koti kaunis on, ihanuutta, seesteisyyttä tulvillaan. Kauneus taivaan ei lopu koskaan, etenen, etenen, mut aina kaunista ja ihanaa on.

Luonto yhdistää mielen taivasmaisemiin kauneimpiin. Mut’ mitä sitten, kun maallinen elämä elämäämme ikävästi mullistaa?

Joillakin suojaukset taivaiset on, toisil’ ei ja tämä pulma pieni on. Suojautua kanin lailla pieneen koloon, silmät kiinni painaa, vain töpöhäntä näkee taivaan ?

Keinot on monet, sanoo joku. On etsittävä oma tie, tehdä ratkaisut viisaimmat itse, apua aina ystävältä pyytää voi.

Taivas ei jätä ystäväänsä koskaan. Se kuulee surut, vastaa niihin hiljaa. Taivas suojelusenkelimme on, se varjelee, ohjaa, opastaa, mut’ aina se ei riitä. Joskus loukkaamme polven pienen, ehkä kuhmu otsaan tulee, suru peittää sydämen.

Elämä maanpäällä ei solju samaan tapaan kuin elämä taivaan. Maanpäällä energiat moninaiset, aivan erilaiset kuin päällä taivaan. Yhdistää nämä erilaiset maastot, haaste on elämän.

Taikoja ei kannata tehdä, ennustukset häipyvät tuulen mukana ilmaan. On kuunneltava intuitiota, sillä se ohjaa sinut suuntaan oikeaan karikkoisella taipaleella maan.

Ikuisen onnen kuplassa ei kukaan maanpäällä saa elämäänsä elää. Kaikenlaista tapahtuu, mut’ kuuntele sisäistä ääntäsi, intuitio hiljainen, se yhdyssiteesi taivaaseen on.

Taivaan enkelit, asukkaat taivaan muut, ne aina kanssasi on, suojelevat sinua hellin ottein, välillä ottavat kädestä kiinni ja vähän pakollakin suuntaan oikeaan katseesi kääntää. Mut’ maan päällä energiat erilaiset on kuin taivaan ja tämä pieni pulma joskus on.

Kolhut pienet ja suuret kuuluvat elämään vaikka kuinka katseesi taivaaseen käännät. Mut’ enkeli taivaan, asukkaat taivaan muut, näkevät kaiken, ne kuiskaavat hiljaa korvaasi jot’ elämäsi helpompaa täällä maan päällä ois.

Älä heitä uskoasi parempaan pois. Välillä sadepilvi kaiken peittää alleen, mut’ aurinko paistaa jälleen jälkeen sankan sateen. Vuorottelua kauneuden ja surun, ilon ja onnen, murheen muutaman.

Energiat maan niin koukeroiset, et’ välillä suutahtaa, mut’ muista, että aurinko paistaa jälleen, kuivaa kyyneleet, saa sydämet ilosta nauramaan. Sellaista se on.

Taivas sininen, vaalea ei katoa koskaan, enkelit päällä pilven hattaran, välillä istuvat vierelläsi hiljaa. Taivas koti hyvyyden on, ei jätä sinua koskaan. Käännä katseesi ylöspäin, näet pilvet, välissä pilvien tähdet kaukaiset, aurinko takana pilvien.

Avaruuden maisemat kauneimmat eivät katoa koskaan, ne odottaa sinua aina vaan, kiirettä ei minnekään. Pilviverho väistyy päältä auringon, säteet enkelin sinut verhoaa, tunne hellin sinua tuudittaa, kun auringon säteet kiertyvät säteisiin enkelin ja tiedät, että turvassa ikuisesti oot.