Olen lanka elämän, hissukseen elelen, värikkäitä lankoja katselen,

Olen lanka kultainen, yön hämärissä täysikuuta katselen,

päivisin lankaani kultaiset säteet auringon,

tuuli hellästi lankaa taivaalle puhaltaa,

Hallitsen yötä sekä päivää, täysikuun paisteessa

harmaaturkkinen susi kuulle ulvahtaa,

tunturin laella tuuli vimmatusti puhaltaa,

syksyn ensimmäinen pakkanen poron paksua turkkia nipistää,

porotokka hiljalleen tunturin rinnettä pitkin alaspäin,

kettu suojaisassa pesässä nukkuu sikeään, kerällä sievästi,

jalkojansa välillä vähän ojentaa,

Aamuinen aurinko jo säteensä Lapin maisemien ylle suo,

kaikkialla niin kirkasta, raikasta,

ruskan kultaiset lehdet auringonpaisteessa

kultaakin keltaisemmat,

päivä niin kirkas, tunturit vierekkäin ylväinä Lapin maisemaa halkoo,

kotka siivillensä nousee, korkeuksiin katoaa,

Olen lanka kultainen, keväinen aurinko minut aamulla herättää,

öisessä kuunvalossa yötä katselin,

nyt jo aamun ensimmäiset säteet niin ihanat,

keväinen tuuli langan pään ilmoille lennättää,

kultainen lanka ylöspäin kieppuen,

korkeuksiin katoaa,

langan kultainen häntä vilahtaa,

Kultainen häviää sinne, minne ihmissilmä ei näe;

Taivaan valtakunta, se paikka, minne

unissamme voimme täysikuun aikaan

kurkistaa, Jumala meistä huolen pitää,

Lapsen mielikuvitus rajaton,

Rakkaus Jumalan…