Ruusu niin kaunis vaaleanpunainen. Se huojuu hennosti tuulen mukana. Avaruuden lempeä tuuli sitä heiluttaa. Kukka kaunein vaaleanpunainen kurottaa heteillänsä kohti avaruuden valoa, valoa kirkkainta Universumin. Kultainen hohde kukasta kauas loistaa. Terälehdissä kastepisarat helmeilevät, tuoksu ruusun hentoisen valloittaa jokaisen.

Kauniin ruususen taivaan tyhjällä kukkakedolla huomaavat keijut nuo, violettimekkoiset, kultasiipiset. Tuoksu niin huumaava valloittaa keijun, violettimekkoisen. Tämä lennähtää kepeästi luokse ruususen. Katsoo kukkaa tarkasti ja huomaa, et’ yksinäinen ruusu tämä on. Avaruuden tähtisadetikun keiju sytyttää, heittää taivaan siemenet kedonkukkien ilmaan. Siemenet pienet laskeutuvat kieppuen ilmasta niitylle tyhjälle ja kas, kukkaketo mitä kaunein on täynnä villejä kedon kukkia. Pieniä, soikeita, pyöreitä, kelloja, nuppusia. Väriloisto niin villin kaunis, että maanpäällä ei loistoa niin moninaista nähdä voi. Ruusu vaaleanpunainen yhdessä kukkien villin kedon.

Aamuinen usva avaruuden leijuu päällä kedon, kun aurinko Universumin luo hellät aamuiset säteensä päälle villeimmän kukkakedon. Kukkien tuoksut sekoittuvat keskenään ja usva aamuinen saa tuoksun vielä monta kertaa voimistumaan. Lintuparvi keltainen pyrähtää paikalle tutkailemaan ihmettä kedon. Keijut violettimekkoiset hypähtelevät päällä kukkien ja pölyä kultaista pöllähtää taivaaseen avaruuden. Tuulenvire yläpuolella kedon nappaa pölyn kultaisen matkaansa tuntemattomaan.

Kaikkialla väreilee niin kauniisti. Värit moninaiset kukkien sulautuvat toisiinsa mitä erikoisimmalla tavalla. Tuoksut villien kukkien. Usva aamuinen, kostea. Kultaiset säteet auringon. Sirkutusta lintujen. Siipien suhinaa, lintusten sekä keijujen.

Universumin aamu sarastaa.