Kuljen läpi avaruuden. Kiirehdin planeetalta toiseen, vaikka aikaa on. Olen niin innostunut, haluan nimittäin nähdä kaiken tai edes vähän.

Istahdan hetkeksi planeetalle vaaleanpunaiselle, siniselle. Sieluni katse tarkka, suuntaa kohti planeettaa kivistä kaukaista. Niin kaukana on, etten ehdi ennen pimeää. Ei hätää, lähetän laserkatseeni mukana välähdyksen sielustain ja hetkessä se perillä on.

Kääntelen sormiani eri suuntiin ja huomaan toisen tärkeän kohteen kaukaisen. Sormeni päästä lähtee signaali, se tulee sielustain ja hetkessä perillä sekin on.

Yhteydet avaruuden välähdyksessä perillä on, kunhan vain avoin, vilpitön sielusi on.

Huomaan vieressäin koiranpennun valkean. Se kerällä on ja rapsuttaa korviaan. Sielu sen lepää päällä samaisen planeetan sinisen. Koira pieni lähettää välähdyksen sielustaan läpi taivaan, suoraan kotisohvalle maaplaneetan, luokse isännän kainalon, jossa kerällä on.

Anna sielun mennä menojaan, se tulee kyllä aikanaan. Yhteys säilyy aina, vaikka välimatka tavaton ois. Jotakin välähtää ja heti se perillä on.

Viestit sielun kohteet kaikaisimmankin tavoittaa. Avaruus kuin avoin kirja on, lukee viestit ja toiveet jokaisen. Mut’ jos salaisuuden kätkeä haluat paikkaan salaiseen, enkelit ihanimmat vaalivat sitä kuin lasta pientä; he salaisuuden osaavat säilyttää.

Huomaan jo illan hämärtyvän päällä maaplaneetan. Vilkaisen kotiini rauhaisaan ja päätän kotiini takaisin matkustaa. Uneen jo vaivun alla taivaan niin tumman.

Sieluni jälleen lentoon lähtee paikkaan rauhaisaan, jossa kauniita unia nähdä saan.