Astelen kepeästi kesäisellä niityllä, 
aurinko kultaansa luonnon iloksi lähettää, 
kukkaperhoset niityllä lentelevät, 

mutta, voisinko tyytyväinen olla, 

toisaalla kasvit riutuvat, 
pellolla tuoksuu kasvinsuojeluaineet, 

suojelevat mitä?? 

Pörriäiset, pölyttäjät kitualiaan kuoleman kohtaavat, 
jänikset turkistansa myrkkyä nuolevat, 

suojella mitä? Meitäkö vaiko meitä luonnolta? 

En yhtään tahdo ymmärtää… 

Ihmisen aika on ryhtiliike pikaisesti tehdä, sillä 

tämän maan antimet ovat taivaan lahja meille, 
meidän pitää yhdessä vastuumme kantaa, 

emme yksin täällä planeetalla elä, 
olemme velkaa niin kasvikunnalle, 
eläimille, vesistöille, 

ilmalle, jota hengitämme, 

emmehän voi tätä planeettaa tuhota, 

tämä planeetta Maa on rakkaudella meille 
valikoitunut, miljoonien avaruuden planeettojen 
joukosta, 

avaruudesta käsin tätä sinistä planeettaa voimme
ihailla, auringonnousu takaa avaruudenrannan, 

pilvet ja varjot leikittelevät pientareella pellon, 

ihme tämä planettamme Maa on, 
tämä on ihme, jota meidän ihmiskunnan tulee 
rakkaudella vaalia, 

olemme velkaa, 
velkaa…