Kulje merenrannalla. Katso kiviä pyöreitä, kulmikkaita, isoja ja pienempiä. Ota yksi kivistä käteen, purista sitä hiljaa ja lujasti. Purista vain ja tunne kuinka kivi täynnä tyyntä energiaa on. Anna energian virrata sisääsi, anna sielusi siitä ammentaa. 

Kulje talvisella polulla. Lumikinokset korkeina nousevat, valkea lumi valaisee tienoon. Kauho puhtainta valkoista, kimaltelevaa lunta käteesi, purista siitä luminen pallo. Puristele hellästi lunta käsiäsi vasten ja tunne kuinka erikoiselta ja viehkeältä lumipallo käsiesi välissä tuntuu. Eikö olekin ihmeellistä ? 

Aurinko kenties paistaa. Pysähdy sitä kuuntelemaan. Aurinkoon ei paljain silmin katsoa kannata, mutta vie kätesi silmiesi ja auringon väliin ja anna säteiden pysähtyä avonaiseen kämmeneen. Kurkista varovasti kohti kultaansa hohtavaa aurinkoa. Kuinka voimakkaan kirkkaita sen säteet ovatkaan ! Säteet tulvivat luoksesi kämmenesi ympäriltä, kultaa tulvii luoksesi aina vaan, se ei lopu milloinkaan. Kuinka ihmeellistä se on ! 

Aurinkokuntamme aurinko meidät valaisee, kultaansa peittää lumisen maan. Se tietyllä tapaa ihmisen ystävä on ja sitä voi rakastaa. Mutt' miss' on Universumin aurinko? Löytyykö Linnunradan tältä vaiko tuolta puolen, ehkä vieläkin kauempaa, vaihtaako paikkaa yhä vaan, pysyykö kenties paikallaan, kun hellästi hopeallansa maailmankaikkeutta valaisee ja kauniin saa kauniimmaksi muuttumaan ?