järven vedenpinta hopeaa hohtaa, rannan kaislikko hiljalleen vesirajalla lepää, 

siniseltä taivaalta, avaruudesta tähtienkeli maan päälle retkensä tekee, tekee juhannuksen taikoja, käsillänsä avaruutta hämmentää, kuiskuttaa ja supisee itsekseen, kas, 

tämä on noitaenkeli, jaahas, 

kiltti noitaenkeli, kultahiuksinen, pyöreäposkinen, hellä, avulias ja tunnollinen, 

iloinen, 

tämä tekee taikojansa toisten hyväksi, tämä rakastaa ihmisiä, eläimiä, luontoa, josta kerää nöyrästi yrttejä, oksia, pieniä rantakiviä, hieman mustikoita, vadelmia, 

”Anna, anna taivas rauhaa, rakkautta päälle maan, jotta jokainen voisi elää levollista ja iloista elämää, tehdä töitä sopivasti, haravoida, kantaa kaivosta vettä saunaan, sytyttää puusaunan uuniin halkoja, puhallella poksuvaan tuleen elämää, ohjata pienet lapset pesulle ja tietysti uimaan rannan raikkaaseen veteen”, 

Juhannusiltana on vielä taivas kuulas, valoisa, kesäinen, nyt on keskikesä!

Vesilintu huutelee järvellä, hyttysten ininä kuuluu pirtin pimeästä nurkasta, perheen koira nukkuu sikeästi isäntänsä kyljessä, lapset jo untenmailla, 

kuu kiertää omaa rataansa, aurinko ei tahdo painua metsän taa, pienen noitaenkelin hahmo vilahtaa nurkan taa, poimii pari metsämansikkaa, ja nyt, 

nyt on valmista tältä iltaa kaikki, pieni noitaenkeli vilahtaa taivaiden taa, luokse toisten,,, 

Hyvää ja rauhaisaa Juhannusta kaikille toivottaen

​Satu 

Hyvyys on lähtöisin Jumalasta, Taivaasta ja enkeleistä, paha jostakin sieltä, minne kukaan ei halua joutua tai mennä, 

Miksi pitäisi kostaa, tehdä pahaa jollekin, käyttää aikaansa jonnin joutavaan, sellaiseen, mikä ei ole rakentavaa, hyvää? Ei ole meidän asia kostaa, tehdä pahaa, sillä vain Jumala totuuden meistä kaikista tietää, 

Jumala voi kostaa puolestamme, mutta ehei, Jumalasta kumpuaa loputon hyvyys, puhdas rakkaus, välittäminen, myötätunto,

On hyvä elää kanssa Jumalan, jokaisella on oikeus tähän, sillä Jumala rakastaa, niin sinua kuin minuakin, jos vain itse sallimme sen,

Enkeleitä, suojelusenkeleitä, pilvenhattaroita, taivaita, aurinkoja ja kuita, 

Lähetä ajatuksenhippunen ylös taivaisiin, luokse Jumalan, 

Totuus tässä, jossakin muualla, kenties takana puun,

totuus siellä, täällä, piilossa, aivan edessä,

kuka uskoo totuuteen, kuka uskoo tietävänsä,

niinpä,,

​

Kohtalon nuoli taivaalta lentää, osuu suoraan kohteensa rintaan, syvälle painuu, sattuu, sattuu, täytyy hiukan kumartua, käsillä polviansa tukea, 

kaikki heti muuttuu, joko hyvään taikka pahaan, se on vain otettava nöyränä vastaan, mitä tulemaan pitää, 

joskus liitelemme leveää valtatietä pitkin suoraan loistoon ja menestykseen, toisinaan kompuroimme muhkuraisia polkuja, väistelemme esteitä, rämmimme suon silmiä vältellen, Taivaan-Isä ajatuksissamme vilahtaa, hei, 

Taivaan-Isä olemassa on, Hän on suuri salaisuus, hieman outo ja vieras, syytä kenties vähän pelätä, 

risti kätesi ja kuiskaa ilmoille rukouksesi, kas, 

enkeli valkoinen, kultahiuksinen viereesi taivaalta lentää,  

oma suojelusenkelisi luoksesi tullut, lempeä tuulahdus taivaalta tullut, hän sinulle sanoo: ”Hei rakas ystäväin, anna sielusi levätä, ja seuraa minua, minä matkaasi ohjaan ja opastan, jos vain sallit sen?”, 

kultainen valojuova eteesi piirtyy, se hieman kiemurtelee, hohkaa lämpöä ihanaa, 

askel, toinen, kolmas, kolmas, 

kas, 

​

Satu Sakkinen 

Elämäni otsikoita, otteita hetkistä rakkaimmist

laitan pään tyynyn päälle, käteni kiedon rakkaimpani kainaloon, vedän henkeä samaan tahtiin rakkaimpain, yhdessä elämme, olemme, seuraavaan päivään heräämme,

toivon niin kovasti terveyttä, pirteyttä elämään, niin monimutkaiseen, sakeaan, jotta voisimme yhdessä nousta aamuun uuteen, tehdä asioita kivoja monia kaiken työn, velvollisuuksien jälkeen,

ristin käteni ja huokaan, Taivaan-Isä, missä nyt oletkaan, kuuntele rukoukseni tämä, yritä edes, sillä tiedän hyvinkin, että siellä olet,

kuuntelet ja ymmärrät rukoukset monet, hyvä ja reilu valtias olet, mutta ehkä kiireinen, niin, kiireinen, mutta silti uskon, että kaiken annat lopulta hyvin mennä, sillä olemme tyttäriä poikia sinun, kerran meidät tänne maan päälle elämään lähetit, oppimaan, kokemaan asioita uusia,

teemme parhaamme, jokainen,

anna anteeksi, jos joskus emme vain jaksaneet, parhaamme silti teemme,

aivan varmasti,

tähän loppuun kuuntelen Isac Elliotin ja Mirellan kauniin kappaleen Palamaan,

Ihminen elää avaruudessa, sillä maapallo kiertää aurinkoa osana Linnunradan galaksia, joka on yksi miljardeista galakseista.

• •    

Ihminen on kirjaimellisesti osa maailmankaikkeutta, muodostuen tähdissä syntyneistä alkuaineista. Tämä kosminen yhteys kytkee meidät 13,8 miljardia vuotta jatkuneeseen kehitykseen, joka alkoi kuumasta alkuräjähdyksestä.

Ihminen on erottamaton osa avaruutta, sekä biologisesti että fyysisesti. Vaikka ihminen on kehittynyt maapallolla, olemme syntyneet kosmisista aineista ja elämme avaruuden sisällä.

Kaikki ihmisen elimistön alkuaineet, kuten hiili, typpi ja happi, ovat syntyneet tähtien fuusioprosesseissa ja muinaisissa räjähdyksissä. Olemme kirjaimellisesti "tähtipölyä".

Lähde: AI-yhteenveto ihminen osana avaruutta, ihminen osana maailmankaikkeutta.

kas, niin me ihmisetkin täällä maankamarassa elämme, jokin voima meitä toisinaan vetää puoleensa, toisinaan se meitä työntää, pyörittää, juoksuttaa suuntaan ja toiseen, välillä me kuolemme, välillä synnymme,

emme voi ajatella, että avaruus ei meihin kuuluisi, sillä me elämme avaruudessa!

​

Haluaisin päästä jonnekin paikkaan tummaan ja rauhaisaan, ja pääsenkin, sillä sieluni ohjaa mieltäni sinne, missä sen parahin on,

joskus on vaikea ymmärtää, miten taivas ja maallinen elämä toisiinsa yhteen kietoutuneet, ei ole erillistä taivasta, tai erillistä maallista, nämä kulkevat käsi kädessä, mutta pomppuinen on toisinaan tuo tie, välillä sileää ja pehmeää,

on pidettävä lippu korkealla, uskoa huomiseen, välillä työntää pää lämpöisen villahuovan alle,

elämä kannattaa, taivas meistä huolen pitää,

enkelin vilpitön katse kun tämän katse kohtaa omasi,

siinä on taikaa, rakkautta ja lämpöä, kyllä, me jaksamme tänään niin kuin huomennakin,

kyllä tämä tästä, kaikki lopulta hyvin,

Olenko asukas maan vaiko lapsi taivaan?

haikara nutussansa pienen lapsen isän ja äidin iloksi taivaalta tuopi,  mutta lainaksi vaan,

taivaan enkelit silmällä lastansa pitää, hellästi tuudittavat kauniin lapsen uniin, unessansa lapsi yhteyden taivaaseen luopi, muistaa tarkkaan, mistä kotoisin on, sanoo ”Hei, minä täällä olen!”,

arjen askareissa unohtuu yhteys ylempään, mutta aina kun rauha maahan ja sieluun laskeutuu, niin kultainen ketju pilvien päälle sielun viepi, rakkaus ja rauha viereillä, Taivaan-Isä tuolla kaukana, enkelit vilkkaat niin ihanat,

on syytä elää siivosti, olla ahkera, oppia asioita monia, toivoa kaikille hyvää, auttaa ja kannustaa, olla rakastettu ja rakastaa, tosin, joskus yksinäisyys sieluumme hiipii, mutta se kestää hetken vain,

taivaan enkelit kaiken ymmärtää, auttavat niin maallista kuin taivaista kulkijaa,

nyt ristin sormeni rukoukseen, annan sieluni jälleen lentää taivaaseen, joukkoon tähtien, planeettojen, tavoitella ideoita uusia, tervehtiä tuttuja ja tuntemattomia, sillä

täällä jokainen on ystävä, tuttu taikka sukulainen, me lennämme joukossa enkeleiden, taivaan asukkaiden, tähtisumuissa sukellellen,

Jälleen jaksamme uuteen päivään astella,

Taivaan-Isä meitä rakastaa,