Linnut siniset, vihreät, smaragdit lentäneet jo kauan sitten etelän lämpöön. Siellä kesä niitä tuudittaa, voimia väsyneille antaa. Vehreät järven rannat, aurinko lämpöään antaa. On aika vahvistua, tulla väkeväksi ja isoksi; sitä ravinto, lämpö linnuille taivaan suo.

Mutt’ mielessäin tänä sydäntalvena jo linnut nuo palaavat jälleen Suomeen. Keväinen tuuli linnut vihreät, siniset tänne Pohjolaan lennättää. Sulat smaragdin vihreää hohtaa, silmät kiinteästi katsoo kaukaisuuteen, tänne Villiin Pohjolaan.

Keväinen aurinko sieluani lämmittää, vaikk’ sydäntalvi vielä on. Katson ulos talven pimeyteen, mutt’ sieluni taivaanrannan vaaleanpunaisena näkee, aurinko kultaansa sen yllä hohtaa.

En malta millään kevättä odottaa, kun jo kyselen lintusten perään, jotka kenties jo matkalla tänne on. Kutsun aurinkoa keväistä päälle maan, kyselen taivaanrantaa kauniisti oranssina hohtavaa. Houkuttelen, houkuttelen, sillä sieluni jo palaa. En malta millään enää odottaa.

Vaaleansininen, vaaleanpunainen, päällä kultaa ja lämpö ihana auringon. Suljen silmäni ja matkalla jo lintuset näen.