Pieni enkeli tai joku muu suloinen taivaan henki istuu kaukaisessa paikassa avaruuden, ei nähnyt koskaan ole sinisenä hohtavaa planeettaa, jota Maaksi kutsutaan.

Asuu pieni enkeli omassa majassaan avaruuden, paikassa hiljaisessa, jossa taivas niin kauniina aukeaa päälle majan, joka kullasta ja hopeisesta langasta kudottu on. Kun kesä vaihtuu avaruuden vuodenaikaan valkeaan, muuttaa enkeli pieni toiseen paikkaan asumaan, vielä kaukaisempaan, jossa taivas helmeilevän vihreänä hohtaa, kultaisella langalla uuden majansa rakentaa ja sinne muuttaa asumaan.

Taivas hohtavan sinisenä loistaa, aurinko alapuolelta kirkkaasti paistaa. Ilma niin kepeää ja raikasta on, ettei asukas maan sitä koskaan voisi arvatakaan.

Enkelillä suloisella mielikuvitusystäviä on monta. Ne asuvat pastellinvärisillä planeetoilla kaukaisilla, joiden yllä usvapilvi rauhaisaan lepää. Enkelillä verkostot monet, lankoja keltaisia, vaaleanpunaisia kädessänsä pyörittää. Viestejä hauskoja toisillensa ystävät toimittaa, yhteinen tapaaminen riemukas jo päätetty on.

Enkelin isä ja äiti lapsensa lähellä toki on, mutt’ välimatka niin pitkä, ett’ matkustaa avaruusaluksella vuoden jo saisi, että enkelin luota tämän äitinsä, isänsä luo päästä vois. Kuin hiekkalaatikolla oman pihan enkeli yksiksensä leikkii, äitinsä, isänsä tarkan valvovan silmän alla, mutt’ avaruudessa välimatkat ovat toiset, siispä

annamme enkelin yksikseen avaruudessa mielikuvituskavereidensa kanssa aikaa viettää, punoa keltaisia, vaaleanpunaisia lankoja, yhteyksiä muodostaa pastellinvärisille kaukaisille noille, joissa ystävät ihanat häntä jo odottaa.