IMG_5965.jpg

Kesäisellä kukkakedolla lentelee pieni kultainen keiju. Keiju lentelee päällä niityn, sylissänsä kantaa pieniä lasipallosia. Pallot erivärisiä ovat, hieman vaaleaa sinistä, vaaleanpunaista, turkoosia vähän, vaaleanvihreää. Toinen pallo hieman suurempi on, toinen ehkä vähän pienempi. Yksi suuri kirkkaan värinen on.

Keiju sylissänsä kantaa palloja hieman syrjään kukkakedon suojaisaan laitaan, pinoaa niistä pienen kasan, kuin kauneimmista palloista tehty ois pyramidi kolmionmuotoinen. Päälimmäiseksi laittaa suuren pallon kultaisen, sen alle pallon kirkkaan kristallin värisen. Alempana värikkäitä, läpinäkyviä sileitä palloja on.

”Kas, nyt on valmista.” ”Kaikki on hyvin ja kohdallaan”.

Keiju jää pinon viereen aurinkoon ihmettä katselemaan.

Parvi pienten lintusten lehahtaa kukkakedon laitaan istumaan pajun oksille, valkoiset, silkkihöyheniset lintuset. Linnut vuorotellen ihmettelevät lasipalloja kirkkaita, päitänsä vähän kääntelevät puoleen ja toiseen, tutkailevat tarkasti palloja, sileäpintaisia, auringossa kiilteleviä. Valkoinen lintunen lentää viereen pallojen, palaa sitten taasen oksalle tuuhean pajun. ”Mitä ihmettä nämä ovatkaan?” ihmettelee lintunen.

Jäävät lintuset silkkihöyheniset vielä hetkeksi tovin, kun lehahtavat kaikki lentoon ja hetkessä ovat poissa, vain muutama höyhen jäljelle jää.

Auringonsäteet kultaiset kultaavat lasipalloset nuo ja kas, hetkessä palloset muuttuneet kristallikiteiksi taivaan taikka maan. Kiteet ohjaa auringonvalon kauniisti takaisin taivaaseen luokse auringon. Vaaleansinistä, turkoosia, keltainen, ja vaaleanpunainen. Kiteet kirkkaasti loistaa, valo tanssii kanssa kiteiden, auringonsäteet takaisin taivaaseen pomppaa.

”Kas, nyt kaikki valmista on” keijukainen kultasiipinen tuumaa itsekseen.

Kaunein päivä kesäinen, tuoksu villikukkien. Tyttöpieni kanssa veljensä pienen juoksevat kukkakedolle innoissaan, kuin villivarsat konsanaan. Tyttö pojalle huutaa ”katso tuonne, katso!” Osoittaa tyttö pinoa kultaisten kristallikiteiden. Kristallikiteet poksahtelevat ja värikkäiksi kupliksi muuttuu, ilmavirran mukana lähtevät lentoon. Poika siskonsa kanssa juoksee kohti, käsillänsä yrittävät saada kuplia kiinni, mutta kuplat väistyvät mukana ilmavirran ja nousevat ylös korkeuksiin.  

Tuulenpuuska kesäinen saa kuplat nousemaan yhä ylöspäin, jatkamaan matkaansa tuntemattomaan, jonnekin, minne vain keijukainen pieni nähdä saa.