IMG_2720.jpg

Luen kauniin tekstin. Niin kauniisti on teksti kirjoitettu. Jään ihmettelemään, mistä tuo kaunis laulu oikein pulppuaa solisevan keväisen puron lailla ?

Jään miettimään hetkeksi jos toiseksi.

Otan tekstistä tuosta niin kauniista ajatuksen jyväsen puhtaimman, kirkkaimman. Laitan sen itselleni talteen salaiseen paikkaan ja pidän sitä suojassa rauhaisassa lämpöisessä paikassa, jotta sillä olisi hyvä olla.

Inspiraation jyvänen tuo pieni kirkas hippunen kultaa, platinaa vai katinkultaako se on ? Sama se. Tuo jyvänen, pieni hippunen, on inspiraation lähde loputon, elämäni innoittaja, sydämeni ääni hiljainen.

Ajatukset suuremmat, niin ikään pienemmät, saavat alkunsa välähdyksestä inspiraation kauneimman. Se kasvaa ja tuuheutuu hopeisen pajun lailla levittäen oksansa kauneimmat, kultaiset, kohti taivaan ääriä. Se varistelee lehtiänsä hopeisia teille tietymättömille, tuntemattomille, avaruuden kauneimpiin värimaisemiin, levittäen siemeniä kultaisia inspiraation lahjaksi sille, jok’  ne käteensä ottaa ja syliinsä sulkee. Paju hopeinen kurkottaa kohti tähtiä kaukaisimpia. Se  kurkottaa kohti valoa ikuista, kohti valoa puhtainta Universumin !

Kukaan ei omista puuta tuota, joka hopeisia lehtiänsä avaruuden poluille varistaa. Se jatkaa kulkuaan hellässä huomassa avaruuden lempeimmän ja se sanoo: ” Ota lehti hopeinen ja anna inspiraation kultaisen sitä kasvattaa lailla ikiaikaisen pajun hopeisen, joka sukupuun lailla vain leviää, kasvaa ja tuuheutuu kohti yläilmoja, kohti valoa ikuista, joka on kuin puhtain tuli, joka hiljalleen vain lepattelee, lepattelee hennon ilmavirran sitä heilutellessa sylissä kuvankauniin Universumin."

Vaali lehteä hopeista, älä hukkaa sitä koskaan !